Kuva: Anna Aalto
Tämmöisen otsikon löysin liiton sivuilta. Se on hyvä otsikko. Mietin tavoitteleeko joku jotain muuta. Kai me kaikki halutaan, että hevonen on tyytyväinen? Varmaankin oleellista on tunnistaa tyyytyväinen hevonen. Hevonenhan ei tunnetusti huuda ”ai perkele, hirveä kipu takareidessä!” joten meidän tehtäväksemme jää tunnistaa kaikki jumit ja vammat. Ja näin äkkiä sanottuna mikään ei ole vaikeampaa kuin löytää hevosesta se vika, mikä sitä oikeasti alun perin vaivaa.
Taanoin kuulin lauseen, joka jäi mietityttämään. Sen sanoi alan ammattilainen: ”Melkein kaikilla hevosilla on vatsahaava.” Olin ihan öönä, enkä tietenkään sanonut mitään, koska millä lihaksilla laittasin hanttiinkaan. Kun tiedustelin mistä tietää onko hevosella vatsahaava, vastaus kuului ”syöttämällä vatsahaavalääkettä, eli poissulkemalla”. Melko masentava ajatus. Ei vähiten siksi, että vatsahaavalääke on hiton kallista.
Sitten on tietysti nämä rankaan liittyvät jutut. Hirmu monella on kuulemma kissing spine, mutta sitä ei vaan ole diagnosoitu. Jaahas. Ja siihen auttaa, jos hevosta ratsastetaan oikein. Se auttaa muuten aika moneen vaivaan. Melko vammaisetkin hevoset tepsuttavat hienosti, kun niitä ratsastetaan hyvin. Sitten kun selkään jysäytetään perheenäiti Espoosta, johan alkaa vaivat löytyä. Ehkä alankin myydä palvelua: ”Onko hevosellasi joku vika? Eikö meinaa löytyä? Pyydä Katjaa käymään selässä, kyllä se sieltä selkiää!”
Ei vaan, tosiasiassa kaikki epäilyttää juuri siksi, ettei itse onnistu läpiratsastamaan omaa hevostaan jokaisella kerralla. Välillä se onnistuu, välillä ei. Kysymyksiähän siinä herää: onko tuo vammainen vai olenko minä vaan liian huono? Vai molempia?
Tänään oli yksi noista päivistä kun kaikki oli melko vaikeaa. Positiivista siinä on tietty se, että pohdittavaa riittää blogiin asti. Tavoittelen tyytyväistä hevosta ihan tosissani, mutta jos olen ihan rehti, niin onnellisimmillaan hevoseni on ollut raskaana (saattaa olla, että itsekin olin silloin onnellisin). Jos kysyn kilparatsastajalta miten tehdään tyytyväinen hevonen, hän sanoo treenaamalla. Liikuttamisesta väsynyt hevonen on tyytyväinen. Jos kysyn hevosten käytösekspertiltä miten teen tyytyväisen hevosen, hän sanoo anna sen olla hevonen. Eli käytännössä pysy itse kotona.
Jos nyt näillä eväillä onnistumme tekemään Hilpasta tyytyväisen aikuisen hevosen, en kysele enää keneltäkään koskaan mitään. Todistusaineisto seisoo pihassa. Intuitio se kai on kuitenkin paras työkalumme.
PS. Vain hevosihminen voi onnistua tulemaan tallilta niin, että juuri kun avaa telkkarin, Suomen Euroviisuedustajat lopettavat. Perkule.
Äitiys on siisteintä. T. Pullukka
Artikkeli Tavoitteena tyytyväinen hevonen julkaistiin ensimmäisen kerran Kavioliitossa 30v.