Onnistuminen on hevosesta/opettajasta/ratsastajasta/asenteesta/säästä/kyvyistä kiinni.
Palaan taas tähän mieliaiheeseeni, siihen, kuinka hevonen pitää saada pohkeen ja ohjan väliin. Siinä samalla se on saatava pohkeen eteen ja rennoksi, sillä muutenhan ei voi tehdä mitään, koska hevonen ei toimi ollenkaan hyvin jollei se ole rento.
Tarkistetaanpa lähtö: siis et voi ratsastaa koulua, ellei hevonen ole rento ja pohkeen ja ohjan välissä, mutta ei esteitäkään kannata hypätä ellei hevonen ole pyöreä ja rento. Että muistakaa se. Mitä ajattelitte seuraavaksi tehdä?
Näillä eväin joudun omien kykyjeni puitteissa ja omalla hevosellani ratsastamaan kolme varttia ennen kuin voin siirtyä esimerkiksi pohkeenväistöön. Voi ny perkule! Kaikissa ratsastusneuvoissa kerrotaan kyllä miten avo-, pohkeen- tai sulkuväistö tehdään, mutta missään ei täsmennetä miten hevosen saa rennoksi ja pohkeen ja ohjan väliin. Se pitää tajuta itse. Se on vähän kuin kokkaaminen: kyllähän kaikki tietää kauanko perunoiden pitää kiehua tai kauanko pihviä pitää paistaa. No ei tiedä!
Sitten on tämä taivutteluhässäkkä. Hevonen ei meinaa taipua, mutta jotkut opettajat kehottaa vaan taivuttamaan (lue= nykimään ohjasta ja potkimaan sisäpohkeella, ulko-ohjan ollessa tuella), vaikka tilanteesta ei saa muuta irti kuin riidan. Joku opettaja kehottaa ensin ajamaan eteenpäin, jolloin moottori käynnistyy ja veri kiertää ja sitten taipuminen helpottuu. Siis joillain. Meikäläisen hevonen taas yltyy liikkumaan vasta jos sitä yrittää estää liikkumasta. Se alkaa siis haluta itse eteenpäin. Ajamalla saa vain hevosen, jonka takapää roikkuu mukana kuin sukkahousut tuulessa. Ja taipumaan sen saa vasta kun suoruus on saavutettu.
Voiko olla niin, että saamme monesti ympäripyöreitä neuvoja? Ihan niin kuin kaikilla onnistuisi samat niksit? Tyttösellä ratsastaessa kaikki klassiset konstit toimivat moitteetta, Pullukalla ei mikään niistä. Tämän perusteella olen Tyttösellä hyvä ratsastaja, Pullukalla huono. What does that make me?
Ja kertokaapa lukijat, onko oma vartalonhallinta vaikuttanut merkittävästi taitojen karttumiseen? Meikäläisellä on taipumus etsiä vikoja aina itsestä, joten seuraavaksi yritän siis jotain lihasjumppakuuria. Monesti tunnen olevani hevon selässä ihan loppu vain, koska tohotan siellä liikaa. Se taas saa hevosen nauramaan itsensä uneen. ”Hah, se sohii taas jotain mystistä. Monelta saa lähteä?”
Tältä vuodelta odotan suurta oivallusta, jonka avulla opin ratsastamaan omalla hevosellani. Onhan tässä jo neljä vuotta harjoteltu. lyhytpinnaiselle ihmiselle se on melko pitkä aika.