Olen nyt semmoset 30 vuotta yhteensä yrittänyt opetella näitä hevosia. Oppia olen ottanut ilolla vastaan ja välillä en-niin-suurella ilolla. Tämä taas johtuu siitä, että informaatio on paikoin todella ristiriitaista. Onko todella niin, että semmoisia tahoja, jotka tietää miten asiat on, kerta kaikkiaan on tässä lajissa kymmeniä, ellei satoja? Se tekee harrastamisen paikoin pirullisen vaikeaksi. Ja opettelemisen.

Otetaan nyt vaikka istunta. Yksi kehuu istuntaa hyväksi, toinen toteaa, että mikään satula ei sovi sinulle, koska istuntasi on niin huono. Miten tästä eteenpäin? Kuinka uskaltaa luottaa yhden systeemiin, kun toisiin törmätessä saa kauhallisen lokaa niskaan?

Luen parhaillaan Joonas Konstigin kirjaa Vuosi herrasmiehenä. Se ei liity hevosiin juurikaan (paitsi että kyllä, hän opettelee ratsastamaan, koska se on herrasmiesten laji), mutta avaa silmät hyvälle käytökselle. Herrasmies on ennen kaikkea ihminen, jonka seurassa on mukava olla. (Hieman naurattaa, että samassa paketissa olisi ratsastus…no, varmaan niitäkin on!) Kirjassa puhutaan aatelisista, joille on vauvasta asti opetettu miten toisia ihmisiä pitää kohdella. Ystävällisyyttä ei tarvitse pinnistää, se tulee luonnostaan. Mietin, kuinka hintsusti meillä onkaan aatelisia, itseäni soimaan erityisesti. Olisinpa aatelisempi! Edes käytökseltäni. Helpottaisikohan se yleistä tiedonsiirtoa tai kommunikaatiota?

Takaisin lajin pariin. Jo pelkkä satula aiheuttaa mielipideryöpyn. Mikä on hyvä ja ennen kaikkea sopiva? Miten on mahdollista, että jonkun mielestä yksi satula sopii ja toisen mielestä toinen? Tai kengitys – miten voi olla, että joku karvahattu tietää kengityksestä enemmän kuin kengittäjä, ja että erään kengittäjän mielestä maassamme on kokonaista kolme hyvää kengittäjää? Kuinka kukaan voi ikinä uskaltaa kengityttää hevosensa – yhtään kellään?

Ratsastaminenhan on järkyttävän vaikeaa silloin kun on. Hyvinä päivinä se on ihan helppoa. Miten ihminen sitten selviää vaikkapa apuohjaviidakosta? Onko okei käyttää apuohjia, ja jos, niin mitä? Erittäin laaja kirjo vastauksia. Osa on sitä mieltä, että kaikki apuohjat ovat saatanasta, ja jos hevonen haluaa katsoa yläkautta silmiin, sillä on siihen oikeus. Vaikka tulisi (hevosen ja ihmisen) selkä kipeäksi. Osa taas haluaa varjella väärinpäin kulkemista ottamalla avuksi chambonin, goguen tai gramaanit.

Biomekaniikalla selitetään pitkästi miksi niin ja näin, mutta kuka oikeasti näkee hevosen kuin hevosen kohdalla mikä on sen optimaalinen muoto? Olen nähnyt hienoja, piirrettyjä malleja siitä, mikä on optimaalinen muoto. Livenä olen nähnyt sellaisen kai kerran. Se ei ollut koulukisoissa. Miksi? Jos takajalkojen työntö on tärkeintä, miksi noin kaksi hevosta sadasta työntää kunnolla takaa? Käsi ylös kenen hevonen on päivittäin POHKEEN JA OHJAN VÄLISSÄ, eikä POHKEEN TAKANA?

Ruokinta ja sen oheisharrasteet ovat myös aivan mahdoton villi länsi. Sokerin pitoisuuksia mittaillaan siinä, tässä ja tuossa aineksessa, mutta kuka oikeasti mittaa jokaisen aineksen sokerin ja millä? Miksi kaura on meillä vihoviimeinen rehu, vaikka Keski-Euroopassa se on kallista herkkua? Miksi hevosille syötetään mieluummin ihmisten aamiaismysliltä näyttävää rehua? Tuleeko niistä terveempiä?

Vielä kun jysäytetään erilaiset suojat tähän, niin soppa on valmis. Pintelit vastaan suojat -sota alkakoon! Entäpä tekniset takasuojat? Joko soitan poliisit?

Kun ostat ensimmäisen oman hevosen, kuuntele ammattilaista, mutta älä missään nimessä useampaa kuin yhtä. Pääsi menee niin sekaisin, ettet uskalla enää pitää koiraakaan.

The post Onko kaikki lajit näin sekavia? appeared first on Kavioliitossa 30v.

Heti otsikon kirjoitettuani mietin, että missä iässä tytöttely muuten tulee lopettaa? Onko se 18? Mitä jos tuntee itsensä tytöksi vielä sen jälkeenkin? Entäpä jos olen edellenkin tyttö, nykyään vain vanha tyttö? Oli miten oli, tässä on se riski, että kun puhun itsestäni tyttönä, voin loukkaantua, mutta kun otsikko ei ole ollenkaan niin hauska, jos se on kolme hevosta ja naisoletettu tms.

Elikkästen elikkäs. Eilen tallilla oli kummallinen päivä. Lapsi oli kiipaisemassa elpyneen Masan selkään, kunnes havaittiin, että eihän sen toinen takanen liiku mihinkään. Lonkkaan saatu tälli olikin äitynyt uudestaan. Oli niin kipeä, ettei meinannut karsinassa malttaa ottaa askelta. Siitä sitten kipulääkehommiin. Onneksi se auttoi, ja eläin yletti heinälle. Lapsella meinasi kuppi kaatua, koska tulevaisuuden kilparatsu on edelleen reservissä. Sanoin, että koita nyt pikku hiljaa ymmärtää, että näissä hommissa mikään ei ole varmaa, paitsi epävarma. Että otetaanpa katsanto näihin terveisiin, pulleisiin yksilöihin.

Valkoinen pullea tyttö on hyvävointinen. Häntä harjatessani meinasin tosin kauhistua, kun lavassa repsotti karmea siivu nahkaa. Yritin siinä ihmetellä, että miten tuollainen palkeenkieli voi olla, miksei ole verta missään. Sitten aloin nyhtää palkeenkieltä, ja kas, sepä olikin PURKKAA. Rouva oli kaiketi kieriskellyt tarhassa, ja sinne ripoteltu hiekotushiekka saatta sisältää ylläreitä. Hilpan tarhasta löytyi mm. ruostunut auton avain. Kaverin tarhasta löytyi viime keväänä barbin pää, ja syksyllä muu kroppa. Odotan, että Kyllikki Saaren murhan johtolangat löytyvät any day now. Mutta siis Pullukalla oli purkkaa lavassa, koska miksei.

No niin, rouvaa sitten suihkuteltiin paitsi siisteyden, myös viilennyksen vuoksi. Kiitoksena siitä hän piehtaroi piakkoin itsensä taas harmaaksi.

Kun se Masa sitten jäi urheiluttamatta, otinkin Hilppaa riimusta ja pääsin, että nyt jatkuu ratsun ura. Satula selkään ja sillai. Mentiin uhkarohkeasti ulos, ja lapsi selkään. Hilppa oli jo ihan kyllästynyt – osaanhan mä tän jo! Ei mitään ihmettelyä miltään kantilta. Käveltiin sitten kenttä ympäri ja siitä vielä tallin pihaan. Melkein kuin maastossa oltaisiin oltu! Hilppa ei ollenkaan tajunnut mistä me vouhotettiin. Hän tiesi olevansa erinomainen.

Tänään Masa oli vähän parempi, joten uskaltanen lähteä huomisen jälkeen AIKUISTEN KESÄLEIRILLE Portugaliin. Luvassa lusitanoja, dressagea, laatuseuraa (kavioliittolaisia) ja pittoreski ympäristö. Koska olen viisas, kävin hankkimassa sivistyneet vehkeet Hipposportista.  Vanhat housuni olivatkin vielä ihan jees, mutta kenkäjaosto oli niin hirveä, että päädyin hankkimaan uudet saappaat, ruskeat DeNirot! Niihin mätsäävät hanskat myös, tietysti. Lapsi kysyi mihin tarvitsen uusia saappaita. Vastasin kuin aikuinen: ”Ole hiljaa.”

Seuraava raportti tulee kohteesta! Bom dia!

The post Kolme hevosta ja tytöt appeared first on Kavioliitossa 30v.

Kerrankin olen se, joka saa sanoa isoon ääneen, että mitäs minä sanoin. Ja olen vieläpä täysin oikeassa, ja muutkin hyväksyvät sen. Kyseessä on Kavioliittoleiri numero IV, ja tämä suuntautuu Portugalin Alentejoon. Matkaseurueeseen kuuluu 13 hevoshullua, joiden vakaa aikomus on kehittyä Portugalissa päteviksi kouluratsastajiksi kolmen päivän aikana. Teemana on siis intensive dressage. Mitä minä siellä teen, se selviää tuonnempana. Koska ollaan menossa Monte Velhoon, ratkaisevassa asemassa on myös interiööri, josta kohkaan ja hössötän koko lentokenttävelttoilun, lentomatkan ja bussimatkan ajan. Saan osakseni pientä joojoo-huokailua, mutta en piittaa, sillä tiedän olevani oikeassa. Jopa niin oikeassa, että kun kurvaamme tontille, porukalta loksahtaa leuat pysyvästi auki. Ollaan täällä oltu nyt kaksi yötä, eikä yksikään suu ole vielä mennyt kiinni. Tämä on taivas.

Ohjelmaan kuuluu kaksi tuntia dressagea päivässä. Suuri osa hevosista kiskaisee tarpeen tullen piaffin ja passagen ja muut kouluhassuttelut, mutta niitä ei tarjoilla meille heti kättelyssä. Ratsastamme kahden hengen ”ryhmissä”, ja opettajat kasvattavat meitä koko ajan kohti käsittämättömämpiä liikeratoja. Kolmantena päivänä yksi jos toinenkin on jo kokenut jonkun sellaisen korkean koulun liikkeen, joista on aiemmin nähnyt vain mustavalkokuvia. Illat nauretaan millon millekin loman vapauttamalle läpälle, ja ohessa porukka toljottaa ihastuksissaan videolta omia suorituksiaan. Näin este- ja maastopirjona voin sanoa, että en tiennyt olevani niin taitava kouluratsastaja. Saattaapi olla, että opettajani Joao (joka siis löi minua raipalla monta kertaa ristiselkään ja huusi ”STRONGER THIS! STRONGER THIS!”) sai kaiken aikaiseksi, mutta saakeli, että näytti hyvältä videolla! Täällähän saa onnistumisentunteita! Videoita voi katsella täältä.

Toisen päivän iltana isäntäperheemme, eli paikan omistajat pyysivät meidät PORTVIINILLE KOTIINSA. En kehdannut ottaa kuvia heidän ”kämpästään”, mutta sanotaanko nyt näin, että jos ranchin omistaja on arkkitehti ja portugalilainen herrasmies, asuntokin on kunnossa. Esim. toisesta olohuoneesta oli ikkuna suoraan pieneen maneesiin, jossa paikan siitosoreja käytiin juoksuttamassa. Itellä on toi sama.

Ratsastuksesta sen verran, että ekana ja tokana päivänä hevoseni oli nimeltään Triumph, eikä se ollut mikään vitsi. Hevonen oli hienompi kuin mihin minulla esim. on koskaan varaa. KAIKKI korkean koulun liikkeet oli hallussa, piti vaan osata vinkua niitä ulos hevosesta. Järkihän siinä meinasi lähteä! Ensimmäisellä tunnilla merkittävin hetkeni oli koottu laukka, joka oli karvaa vaille piruetti. Ok. Ihan kiva video täällä.

Perjantai-iltasella tilan  uorempi isäntä vei meidät omien siitostammojensa laitumelle tutustumaan mm. neljä päivää vanhaan varsaan. Hän kertoi näin: ”Odottakaa, hevoset kyllä tulevat luoksenne. Me haluamme kasvattaa mukavia hevosia, jotka tykkäävät ihmisistä. Nämä kyllä tulevat mielellään juttelemaan, kunhan huomaavat, että on vieraita.” Ja voi itku mitä heppoja. Niin hellyyttäviä, niin sulokkaita, lustitano-kasvatuksen helmiä. (Ohimennen sanottuna tilan kruununjalokivi, ori Ecuador valittiin maailman hienoimmaksi lusitano-kouluhevoseksi.)

Illat oli toki aika tylsiä, koska piti valita meneekö hierontaan, saunaan, jacuzziin, salille, poolille vai ihan vain viinille olkkariin. Kuka tällaista kestää?

Jatkoa seuraa ensi numerossa, jossa mm. ajoimme Riipan ja Muriannen (nimet muutettu) kanssa hevosilla lehmiä takaa, ja laukkasimme laventelin värisellä niitulla. Mukana myös Royal Wedding, jonka huomioimme tarkasti.

Ja sitten! Jos haluat tänne, niin kurkkaapa tänne: Horsexplore. Täällähän voi kutoa semmoisen reissupaketin, joka sisältää sekä koulua, että maastoilua tai pelkkää jompaa kumpaa. Paikka on pieni, joten se täyttyy nopeasti ja etenkin ruotsalaiset on aivan hulluna tähän paikkaan. Saattaa johtua siitä, että hevosten ja ratsastuksen lisäksi puitteet ovat ihan naurettavan hienot. Lisää ihan erilaista infoa paikasta piakkoin täällä (Riitta reissaa -blogi).

The post Portugali – kun joku on jo miettinyt kaikkea appeared first on Kavioliitossa 30v.

Niinhän se on kuulkaa, että kun on tietyn iän saavuttanut (henkisesti tai fyysisesti), romanttinen loma ei enää vaadi toisen miehen/naisen läsnäoloa esim. samassa sängyssä. Aivan yhtä rakastunut voi olla itseensä, koska on tajunnut lähteä elämään elämäänsä edes muutamaksi päiväksi Portugalin Alentejoon. Samaan syssyyn voi rakastua omaan hotellihuoneeseensa, hevoseen/siin, kanssamatkustajiin (platonisesti) ja ruokaan, ynnä viiniin. Ja kun nämä kaikki pistetään samaan koriin, ollaan Monte Velhossa Kavioliitto-reissulla. Kouluratsastuksesta kohkasinkin sen verran raivokkaasti viime postauksessa, että jätän tämän melkein tähän, toki vielä lesoilen yhdellä kuvalla:

Ja vaikka kuinka ollaan heppaleirillä, niin asialliset hommat pitää hoitaa, kuten Kuninkaalliset häät! Asianmukaisesti skumppaa siemaillen ja vaahtokarkkeja jyrsien seurasimme häälähetystä jälkijunassa youtubesta. Ei haitannut yhtään, päästiin kivasti tunnelmaan! Etenkin kun hääkulkueessa oli myös hevosia, jopa yllättävän paljon Pullukan näköisiä, mutta säälittävän laihoja (Pullukan mielestä).

Ja niin, sillä aikaa kun muut  kavioliittolaiset olivat toisella tuuppaustunnilla, Riippa, minä ja Murianne paahdettiin luonnossa. Riitta reissaa -blogissa voi käydä väijymässä meidän laukkarupeamat. Ekalla maastoretkellä meitä ohjasti nuori Rita-neito, vallan mukava ihminen, toisella kerralla oli itse maanomistaja, Diogo Junior. Hän esitteli meille suurin piirtein lehmätkin nimeltä. Ei jäänyt tienoo, sen historia tai oikeastaan mikään enää epäselväksi! (Tai se ehkä vähän jäi, että miksi minä asun jossain muualla kuin siellä.)

Sadetta oli luvattu jonkun ennusteen mukaan koko viikonlopulle, mutta tosiasissa se alkoi vasta heti, kun hypättiin bussiin, joka vei meidät lentokentälle. Yölento vei meidät kotiin, kentällä oltiin 06.30. Seuraavan päivän kesti ihan hyvin, koska tiesi olevansa etuoikeutettu. Ei tuommosia paikkoja olekaan!

Tässä vielä linkki kohteeseen. Hinnat riippuvat kovasti siitä onko sesonki kuumimmillaan vai ei. Ratsastuslajeiksi voi valita maastoilun ja/tai dressagen, kumpikin käy. Kavioliitto saattaa olla vielä lähdössä uudestaan tuonne, mutta ensin tulee elokuun Irlanti. Siitä kerron kohta lisää!

The post Elämä on romanttinen elokuva! (Kun menee oikeaan paikkaan) appeared first on Kavioliitossa 30v.

Keskiviikkoaamuna vähän ihmettelin, että miksi minut jätettiin karsinaani, vaikka kaikki muut hevoset saivat mennä ulos. Heinäkin ehti loppua jo puoli tuntia sitten. Tässähän mahahaava häämöttää ja ähky ja puhku. Melko vastuutonta, mietin. Kurkin siinä sitten ovesta ulos (jättivät sentään tv:n eli oven auki) ja katselin mitä sieltä tulee. No, Katja tuli vähän ennen kymmentä ja huuteli jotain väsynyttä. Minä siihen, että hei kuule, nyt vois vähän katsella miten näitä hevosia hoidetaan. Katja ei ottanut kuuleviin (liian pieniin) korviinsa, vaan laittoi tylysti riimun päähäni ja talutti käytävälle. Sitten talliin tuli toinenkin nainen, ja jotain tuttua siinä oli…ai niin, tuohan kävi sen pienen telkkarin kanssa meillä silloin, kun olin viimeksi äitiyslomalla! Taisi olla lääkäri! En ollut vielä synnyttänyt, ja hän katseli sillä pikku teeveellä vatsani sisään. Ihmiset olivat tuolloin hyvin iloisia, ja nytkin näytti olevan myönteisyyttä ilmassa. Mukavaa!

Siinä sitten kurkkivat taas ihme putkilolla sisuksiini, ja olin hieman hämmentynyt, koska hmmm… ehdin toivoa, että SINNE tulisi joku ihan muu kuin lääkärin joku pötkylä. No mutta, tämä lääkäriksi tosiaan osoittautunut ihminen totesi, että keltarauhanen on oikealla ja kohtu hyvässä vedossa. Kiima ei vielä ollut iskenyt, sitä odotellaan ensi viikolle. Silloin kuulemma muutan pois. Toivottavasti uudessa paikassa on hyvännäköisiä jätkiä! Ja nuoria! Tykkään nuorista miehistä.

Toimenpiteen jälkeen Katja huljutti henkilökohtaiset alueeni, ja minusta se tuntui kivalta. Katja myös harjasi, tai no, harjasin itse itseni, mutta Katja piti harjaa. Niin me nykyään tehdään, koska Katja harjaa niin usein väärin. On kätevämpää tehdä niin, että itse liikun harjan ympärillä miten parhaaksi näen. Muita ihmisiä kuulemma naurattaa moinen temppuilu. Itse koen sen mielekkääksi. Katja jo haukottelee nykyään.

Moni on kysellyt tuleeko minulle ikävä Katjaa, kun muutan pois. Tuleehan se. On se ollut kyllä tosi reilu aina ja Katjan lapsi ratsasti viime Horse Showssa minulla jo ihan hyvin. Katja oli tosi ylpeä meistä ja lupasikin jo silloin, että jos hoidetaan Amateur Tour hyvin, niin saan varsoa. Sitä arvostan yhä. Tyttäreni Hilppa on jo itsenäinen nuori nainen ja kaipaan jotain, jota hoivata. Ensi viikolla matkustan kohti tätä mahdollisuutta. Kerron sitten millainen paikka se on!

The post Gynekologi kävi! Pullukka kertoo tunnoistaan appeared first on Kavioliitossa 30v.

Nyt on käynyt sillä tavalla, että meidän tallin pikkuiset varsapojat ovat jonkin merkillisen viruksen kourissa. Tauti ei ole paha, mutta ikävästi kuumetta nostava ja räkäkin valuu. Pojat syövät ja kakkaavat kyllä, mutta onhan se kuumeisen pikkulapsen elämä ihan paskaa. Ihan kuin se ei riittäisi, niin tokihan tässä heräsi kysymys, että mitäpä jos Pullukkakin on viruksen kantaja? Ei oireile ollenkaan, mutta onhan se silti mahdollista. Päädyimme eläinlääkärin ehdotuksesta sitten siihen, että siemennämme rouvan kotona. Pullukka ei siis lähde mihinkään epäilevien katseiden alle, ettei tule sanomista. Jos muistini pelaa, kiima alkaa tulevalla viikolla ja sitten tapahtuu! Raportoin kyllä, no problem.

Samaan aikaan toisessa aitauksessa Hilppa odottaa viimeisen villihevoskesänsä alkua. Sovittiin, että yhden kerran vielä kiivetään selkään, hölkätään hetki ravia, ja sitten laitsalle. Onpahan jotain mietittävää koko kesäksi sitten. Tänään kuulin myös uutisia iskä-Lissabonista Backlundin Sannalta. Pitkä poika on vihdoin saanut jyvän päästä kiinni ja hyppää jo oikein mukiinmenevästi nollaa 120-130 -tasolla. Hyvä iskä! Parempi myöhään, kuin myöhempään.

Entäpä aitaus numero kolme? Siellä Masa Masbert harjoittelee arjen hallintaa oltuaan pikku saikulla lonkkatällin jäljiltä. Homma etenee ja hevonen tuntuu viihtyvän. Tänään lapsi ja Masa olivat usvatelleet maastossa, ja molemmilla oli ilon kimallus silmässä.

Entäpä minä, virallinen valvoja, oman elämäni Aulis Gerlander? No minäpä sain taas kunnian hypätä uuden ratsun selkään. Tallin omistaja oli taas lyönyt rahaa tiskiin, ja talliin oli ilmestynyt uusi ruuna. Silloin kun nousin selkään, nimi ei ollut vielä selvä. Se oli siis Heppa. Ai vitja, että oli kivaa! Kerrassaan mukava ratsu oli, ja laihakin! Tai siis ei lihava, niin kuin jotkut toiset. Tämä oli varmaankin normaali. Ei ole kauaa. Lihastakin kaipaa vähän, mutta sitähän saa urheilemalla. Pääsin siis ratsastuksen makuun itsekin, jes.

Välillä se taivaan isä vaan tietää miten hommat kuuluu hoitaa. Esim. jos ihminen on ollut elämänsä viimeisessä Uutsivuoto-kuvauksessa ja sen jälkeisessä karonkassa, ja melkein kuollut seuraavana päivänä, niin tokihan siihen kohtaa mahtuu kivasti kahden hevosen ratsastus. Mutta tiättekö mitä? Se on paras krapulalääke, väitän. Kokeilkaa!

The post Yllättäviä käänteitä kesäisessä Suomessa appeared first on Kavioliitossa 30v.

Otapa katsaus ympärillesi, näet ystäväsi ratsailla, kenties itsesi maneesin peilistä. Onko selkä suorana? Kellään? No eipä juuri. Ei luulisi oleva kovin vaikea käsky totella, mutta niin vain on. Ja on myös uskomatonta, miten se vaikuttaa koko kroppaan. Asia alkoi juurtua tajuntaani kaukana Portugalinmaalla, kun sain lukuisia kertoja raipasta selkään. Sen se näemmä vaatii. Täällä Suomessa hakataan liikaa hevosia ja liian vähän ihmisiä. Ehkä pitäisi vaihtaa.

Portugalissa kiinnitin erityishuomiota opettajani Joaon selkään ja hänen istuntaansa ylipäänsä. Hänen kroppansa oli kuin majakka, varma ja pystyssä. Pelkkä asento kertoi siitä, että ”minuahan ei askellajit horjuta”, ja se piti paikkansa. Istunnassa ei ollut mitään jäykkää tai kovaa, mutta ehdottomasti jämäkkää. Pelkkä asento kertoi hevoselle, että minä olen ajatellut, että menemme tänään näin, ja arvaa heppa mitä, niin me tehdään. Sitä oli hienoa katsella. Hevosen ei tarvinnut arvailla missään kohdassa. Asialliset hommat hoidettiin sovitusti ja sitten mentiin talliin. Väitän, että suurin työ tehtiin keskikropalla.

Tavallisella tunnilla opettaja joutuu valitsemaan mistä huomauttaa ratsastajalle. Jos huomauttaisi ihan kaikesta, ratsastajalle tulisi paha mieli ja lisäksi saattaisi ilmetä prioriteettiongelma: mihin puutun eniten ja ensimmäiseksi? Hyvin usein sitä tulee vatkattua selässä sinne päin, kunhan ei liikaa häritse hevosta, ja on kutakuinkin tehtävissä mukana. Tuntuu, että avut eivät mene läpi. Eivätkä varmaan menekään, jos yhdellä ruumiinosalla pyydetään eteenpäin ja toisella taaksepäin.

OBS! Teen siis näitä huomioita muista, kun katson vierestä, ja itsestäni, kun olen selässä. Ei siis minkäänlaista vastakkainasettelua! Yhtenä päivänä olen itse sysipaska ja seuraavana ilmoittautumassa olympialaisiin.

Viime ratsastuskerralla kotimaassa (viikonloppuna) yritin han tosissani pitää selkäni jämeränä muurina. En joustanut ristiselästä, niin kuin 80-luvulla neuvottiin, vaan vatsan puolelta, niin kuin nykyään neuvotaan. Pidin hetkittäin ryhdin hienosti pitkänä, ja kas: käsi vapautui toimimaan itsenäisenä elementtinä, niin myös jalka. Ei olekaan tarkoitus, että olemme yksi kokonainen tuulimylly hevosen selässä, vaan nippu osasia, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti. Jotta näin tapahtuisi, pitää olla keskuslaitoksen, eli selän vahva kuin muuri. Ja vatsan myös.

Erityisen valaisevaa kaikki tämä on pohkeenväistössä, ja tämän minulle opetti Aira Toivola. Pidä torso keskellä satulaa jämäkkänä, mutta siirrä painoa karvan verran väistön suuntaan (älä kallistu!), ja kas, sinne matkaa ratsu. Pohkeenväistö tulee kuin itsestään. Yhtäkkiä ei tarvitsekaan vatkata keskikropalla ja jyskyttää ulkopohkella nälkäkuoppaa. Se menee helpommallakin. Miksi minulle kerrottiin tämä vasta 45-vuotiaana?

Selän suoruus ja jämäkkyys auttaa myös – kas, kas – hitaan hevosen laukassa. Onkin parempi istua hiljaa, eikä edistää hevosta soutamalla satulassa eestaas, ikään kuin työntäen laukkaa. Hohoo! Upea konsti!

Ja nyt rauhassa! Muuten kehityn liikaa, ja porukka tulee kateelliseksi.

The post Selkä suoraksi! appeared first on Kavioliitossa 30v.

Taisinkin jo mainita, että tallillemme ilmestyi uusi ratsu. Siitä tulee ihan kunnollinen vuokraheppa jollekin, kunhan ensin valkenee millainen heppu on kyseessä. Sain kunnian korkata kaverin, ja eilen jouduin yllättäen ja pyytämättä tunnille. No eipä siinä, kyllähän tässä ratsastaa osataan, kattokaa vaikka Portugalin videoita. Olenko muuten maininnut, että lusitanojen ravi on melko pehmeä? Ja että ammattilaiset ratsuttavat niitä viikottain? Okei, ja sitten pv:n selkään ja tunnille.

Melko äkkiä kävi ilmi, että en olekaan ammattilainen. Hevosen kunto ei ole vielä kummoinenkaan, lihaksiakin saa vähän etsiskellä, niin olihan siinä oma hommansa. Melko vaikea tässä kohtaa sanoa kuinka sössö oli itse, ja kuinka paljon sopii laittaa hevosen piippuuntumisen piikkiin. Paikoin tuntui, että paiskaudun koko satulasta ulos, kun hevonen vetää päätään alas. Sitten kun tehtailin huonon laukka-ravi-siirtymän, olin varma, että menen sijoiltani, koska ravi osoittautuikin aivan VALTAVAKSI. Miten sitä onkin niin onneton näillä kotoisilla pv-hevosilla? Ei ainakaan nouse päähän!

Kivaa kuitenkin oli, ja ratsu on loppu peleissä mukava! Olisin saanut nelistää hänellä huomennakin, mutta ylppärijuhlat vievät elämästäni seuraavat kaksi päivää. Ja se on ilo! Ja ihme myös. Ylioppilaan viittaa kantaa poikani, joka on käytännössä viettänyt koko pikkulapsiaikansa tallin pihassa.

Hilppa, pieni piparnakkeli joutui tänään vielä kerran satulan alle. Jos nenä pysyy räästä vapaana ja pylly kuumeesta, niin Hilppa lähtee huomenna kaverinsa kanssa koko kesäksi laitumelle.

Tänään siis lapsi selkään ja ulkokentälle! Laitettiin neito juoksutusliinaan ihan vain varmuuden välttämiseksi, ja tällä kertaa päädyttiin menemään jopa ravia. Ja voitteko kuvitella, se meni hyvin. Ei tästä varsasta oikein irtoa otsikoita! Kaikki sujuu kuin oppikirjoissa. Nyt hän on ansainnut kesäloman, jolloin hän voi kerrata mielessään ratsuna olemisen alkeita. Syksyllä sitten jatketaan opintiellä. Hyvä Hilppa!

Pullukkako? No, jostain syystä hänen kiimansa antaa yhä odottaa itseään. Miten voi olla. Jollei sitä nyt ensi viikkoon mennessä ilmaannu, pyydän kiimapiikin ensin itselleni ja sitten hevoselle. Eihän tästä vätystelystä tule mitään! Olen varma, että hän olisi jysähtänyt kiimaan HETI, jos se olisi joutunut yöpymään MIEHEN TUOKSUSSA. No, näillä mennään nyt, kun on se virus tallilla. Rouva voi kyllä oikein hyvin, ja lähettää terveisiä.

The post Okei, en olekaan paras ja taitavin appeared first on Kavioliitossa 30v.

Ei, ei ole vielä ns. pulla uunissa, mutta pyrkimys on kova. Ylihuomenna elkkulääkäri tulee ja toteaa kiiman (tai ei totea, ja tuikkaa kiimapiikin), sitten tilataan sperma ja humps. Sen jälkeen vaan odotellaan! Pullukan mielestä tää on ihan ok järjestely, kunhan se ei häiritse hänen ruoka-aikojaan, joka on koko ajan. Pyrimme toki minimoimaan häirinnän. Pullukalla edelleen homma kunnossa, ruokahalua riittää.

Hilppa lähti viikonloppuna matkoille, eli parin kilometrin päähän laitumelle. Oli kuulemma käytännössä laittanut itse riimun päähänsä ja kävellyt koppiin. Kaveri perässä sitten. Pitääkö mun alkaa vallankin kasvattaa näitä helppohoitoisia hevosia? Kuinka paljon tästä on jalostuksen ansiota ja kuinka paljon käsittelyn? On nimittäin ihan omaa luokkaansa tämä ratsunalku. Kavioiden vuolija pärjää yksin, hampaiden raspaaja pärjää yksin, mitä vielä. On kuitenkin kyse kolmivuotiaasta, terveestä eläimestä, jolla on pulssi. Ei ne kaikki tämmöisiä ole!

Masalla kävi taas ihana-Tiina eli osteopaatti. Masa oli hyvin parantunut taannoisesta tällistä, eikä lonkassa ollut kuin pientä kireyttä. Nyt vaan sitten kohti viiltävän kovia reenejä askel kerrallaan! Itse asiassa juuri sovittiin estetunti keskiviikko-aamulle, johon minä pääsen osallistumaan JOLLAIN hevosella kuulemma. Juhuu!

Ja niille tiedoksi, jotka ovat lähdössä Kavioliiton Keiteleen-leirille: Masa tulee mukaan! Ja saamani tiedon mukaan molemmille leireille on juuri vapautunut YKSI paikka, joten jos innostaa, niin ei kun täältä ilmoittautumaan.

Nyt kun se kesä sitten alkaa, on aika keskustella pukeutumisesta. Siihen palaamme seuraavassa numerossa. Solong!

Aijuu, seuraavassa perjantain Hevosurheilussa myös kirjoittamani kolumni!

Ja luppoajalla muistakaa toljotta tyhjin katsein tätä. It’s called mielenrauha.

The post Pikkuhevosuutisia (tai pikku hevosuutisia, molempia) appeared first on Kavioliitossa 30v.

Pullukan kiima puhuttaa. Etenkin kun juuri nyt sitä ei ole, kun se nimenomaan tarvitaan. Nauraako jumala kenties ääneen? Viime kiima oli niin tömäkkä, että rouva ei meinannut päästä liikkeelle, kun piti koko ajan lirutella. Nyt: ei mitään. Niinpä valjastin kovan luokan aseet ja pyysin eläinlääkärin paikalle kera kiimapiikin.

Ensin kaiveltiin luonnollisestikin ylimääräinen cloaca suolesta ulos ja sitten kurkattiin ultralla onko asian tila tosiaan tämä, että kiimaa ei ole. Ja näinhän se oli. Sitten eläinlääkäri pyysi pitämään rouvasta hetken kiinni, jos vaikka hermostuu piikin saadessaan. Paitsi ettei edes huomannut. Sitten lääkäri kertoi, että piikki saattaa aiheuttaa ikään kuin valtaisan vaihdevuosikohtauksen: hirveä hiki, jopa vaahto, jalkojen meneminen pletkuksi ja pintaverisuonten pullistuminen. Meidän rouvalla ilmeni ainoastaan pintaverisuonten kohoaminen. Toivon, että tämä viittaa siihen, että kaikki toiminta kohdistuu kiiman tuloon. Se nimittäin tarvitaan, että siemen saadaan kasvamaan.

Näin sitä oppii! Periaatteessa olisi kaikki tämä jäänyt kokematta, jos Pullukka olisi lähtenyt miehelään. Silloin valvonnan olisi hoitanut joku muu. Nyt se olenkin ammattimaisesti minä. Hyvää joulua vaan kaikille! Voi taivas. No. Seuraavan kerran ELL tulee torstaina iltasella, joten tässä on aikaa manata/loitsuta/meditoida/ylipuhua/hieroa kiima näkyviin. Jos natsaa, lähtee spermajuna hetimiten hakemaan lastia Karjalohjalta. Levisonn tuskin malttaa odottaa, että pääsee vapauttamaan siemeniään, jotta ne saadaan kuljetettua autolla Pullukan luo ja sitten perille!

Piti puhuman vaatetuksesta, mutta eihän sitä nyt vielä ehdi, kun pitää kertoa mitä pikkurouvalle kuuluu. Vaatteet jaksaa odottaa! Tämä kasvatushomma meinaa viedä ihan mennessään. On nimittäin erityisen jännää hommaa tämä. Vaikkei homma juuri tällä sekunnilla meinaa luistaa, silti kiinnostaa jo seuraava. Kuka olisi sitten Pullukan mies? Ja mitä jos sen pitäisi itse?

Kääk. Nyt on iltahartauden aika. Esirukouksen kohteena Pullukan kiima. Kiitos.

The post Kovat piipussa appeared first on Kavioliitossa 30v.

En tiedä kuka on mahtanut keksiä ratsastushousut, mutta olisi saanut miettiä vielä. Jokuhan siinä on vinksallaan, jos joka toisella naisella aukeaa ratsastushousujen vetoketju itsestään! Voiko aina olla kyse siitä, että minä olen liian lihava? Väitän, että vaikka en joskus muinoin ollutkaan, housujen vetska aukesi silti omia aikojaan. Viimeistään loppukäynnin aikana huomasi harjoitelleensa tuimana koko tunnin hyvin ilmastoidut housut jalassa. Miesopettajan mielestä varmasti yksi seksikkäimmistä näyistä ikinä. Rivi rouvia jumpsuttaa harjoitusravissa vetskari levällään.

Ja sitten näin valon. Olin toki ollut viime kesänä juuri valaistumassa viisi viikkoa Filippiineillä muutaman hurupään kanssa, kun saavuin laihana tyttönä takaisin. Siitä sitten kantapaikkaani Hipposportiin koluamaan tarjouskoria, ja kas sieltähän tarttuivat käteeni uudenlaiset, juoksuhousumaiset ratsastushousut. Ne olivat melko joustavat, ja katsoin, että juu, noihin mahdun, ja otin ne. Sitten tuli talvi, ja semmoiset hepposet pöksyt unohtuivat kaapin pohjalle. Nyt, kun kesä taas sai, muistin, että hitokseen, mullahan on hienot uudet housut kaapissa! Otin ne koeajoon Portugaliin. Väitän, että osasyy siihen, miksi ratsastin siellä niin taitavasti, oli se, että VETOKETJUNI OLI KIINNI, KOSKA SITÄ EI OLLUT! Miten voi olla mahdollista, että moiset pökät keksittiin vasta nyt? Onko teillä aavistustakaan siitä, miten ihanaa on pyyhkäistä kesken tunnin etumustaan vain muistaakseen, että aijoo, eihän näissä ole vetoketjua! Se on maailman hienoin tunne.

Haluan, nyt jakaa tämän ilon, koska myös Teillä on mahdollisuus liittyä meidän valaistuneiden joukkoon! Osta sinäkin housut, joissa ei ole vetoketjua, ja sinulla on yksi huoli vähemmän elämässäsi!

The post Sananen ratsastushousujen vetskareista appeared first on Kavioliitossa 30v.

Ehdinkin jo Facebookissa mainita, että näin ihmislenkkeilijän, joka oli ep. Näin myös oravan, joka tahditti. Miten näitä onkin niin paljon? Jään päivittäin kiinni siitä, kuinka katselen koirani ravia ja laukkaa, ja haluaisin niin ratsastaa sillä. Onneksi se on mahdotonta, koska koirani on vehnäterrieri, ja painaa 15 kiloa. Mutta on sillä hieno laukka! Ehkä barbie selkään…?

Muitakin koiria katselen mielelläni sillä silmällä. Toisinaan näkee hienoja lisäyksiä, erityisesti jos näköpiirissä on villieläimiä, kuten jänö tai peura. Eläinlääkärissä olen selittänyt ihan tosissani, että koira ei liiku kunnolla selän läpi.

Joku vuosi sitten olin merellä, ja matkasimme jollekin luodolle sellaisella pikaliipparilla, jossa on tangot, josta pidetään kiinni. Aallot tulivat muutaman metrin välein ja sitten aina pudotus. Ihan kuin olisi mennyt innaria! Oikein keskityin, että istuntani pysyy kasassa koko ajan. Myötäsin myös sopivasti, en liikaa. En usko, että muut matkustajat näkivät asiaa niin.

Pyöräily on ärsyttävää, kun istunnalla ei voi jarruttaa. Painoapu otetaan sentään vastaan käänyttäessä. Katselen kauhulla pyöräilijöitä, joilla on poljin keskellä jalkapohjaa. Senhän kuuluu olla päkiän alla! Myöskin muodikas katupyöräily selkä kyyryssä vaikuttaa epäilyttävältä. Kaikin puolin.

Koiraa ulkoiluttaessa käytän puolipidätteitä, tosin vain kädellä, mutta kuitenkin. Toimii ihan hyvin! En muutenkaan juurikaan jää vetämään hihnasta, koska kaikkihan tietää, että se vaan juoksee alta, jos niin tekee. Olisikohan suorastaan järkevää laittaa koirallekin kaksi hihnaa? Tulisi siinä harjoiteltua tasaista tuntumaa.

Autoa pyrin käyttämään pienillä avuilla. Maltillinen kaasu ja jarru. Pitää reagoida heti! Vaikka se ei reagoi istuntaan, muistutan aina silloin tällöin itseäni siitä, että selkä on hyvä pitää suorassa. Jos pitää lähteä äkkiä esim. valoista, kyynärpäät heilahtavat aika helposti sivuille. Tyypillinen virhe minulle.

Ratsastus on sillä tavalla kokonaisvaltainen laji, että se jää mielikuvatasolla päälle aika tukevasti. Hyvinkin intensiivinen tunti vie pois tästä maailmasta pitkäksi aikaa. Yhtäkkiä ei näe liikenteessä muita kuin vetoautoja ja koko maailma kiertyy hevosten ympärille. Omaa arkeani värittää nyt tamman kiima ja sen ilmentyminen. Sitä miettii ihan surutta, että mitenkähän omat kuukautiset, oliko ne viimeksi ihan linjassa vai oliko heittoa edelliseen.

Vielä en ole onneksi alkanut pelästyä postilaatikoita tai puunlehtiä. Se on varmaankin next level. Sitä odotellessa.

Odottakaa, käyn vain nopeasti laittamassa autolleni yöksi loimen!

The post Näin pidätän autoa – hevosihmisillä viiraa appeared first on Kavioliitossa 30v.

Mulla oli eilen radiossa (Nostalgia, to-su klo 14-18) vieraana Jari Lyytimäki, joka on kirjoittanut kirjan HUUMORISTA YMPÄRISTÖNSUOJELUSSA. Voitteko kuvitella. Ja tietenkin aivan ihana opus! Löytyy netistä, vapaasti luettavissa. Jarin kanssa puhuttiin siitä, kuinka huumori auttaa meitä ymmärtämään eläimiä ja luontoa paremmin. On suorastaan suotavaa, että elukoita katselee humorististen rillien läpi. Ympäristötutkija oli myös sitä mieltä, että eläinten kanssa on hauskempaa jos tulkitsee niitä viihdemielessä ihmisluonnon kautta. Inhimillistäminen siis ok! Toki pitää tajuta miten esim. hevonen OIKEASTI pohtii elämäänsä.

Jos hevosissa on nauramista, niin näyttää olevan hevosihmisissäkin. Aika kiitettävästi tunnutte käyttävän painoapuja muuallakin kuin hevosen selässä! Myös ohjien paikka tuskin unohtuu koskaan.

Sitten Pullukan raskausuutisiin! Rouva siemennettiin toissapäivänä. Läksimme samana aamuna aikaisin lapsen ja kaverinsa Aimon kanssa Lohjansaareen hakemaan spermaa. Näin määräsi eläinlääkäri ja Pullukan fysiikka. Kiima oli otollinen. On aina myös kiva, kun nuoret (16 ja 17v) ovat kiinnostuneet lisääntymisestä!

Kurvattiin siinä sitten Helasuon ranchin pihaan ja saatiin kaksi laatikollista sitä itteään. Toinen oli Pullukan kolleegalle, joka pyrkii samaan lopputulokseen vuoden päästä. Teimme pikaisen kierroksen Helasuon orilehdossa. On ne komeita jätkiä! Levisonn oli hypytetty aamulla aikaisin, joten se oli sisällä elpymässä. Oli vissiin lastinlennätys uuvuttanut miehen niin, että vähän murjotti.

Sitten kyyrylaukkaa omalle tallille, jossa Rouvamme jo odottelikin häntä kaarella.

Itse toimituksen ajan eläinlääkäri-Hanna käski minun pitää hännästä kiinni. Komento oli sinänsä turha, että Pullukka piti häntää itse hyvin mielellään pois tieltä. Autoin silti. Yhdessähän tässä touhutaan muutenkin.

Toimitus oli ohi melko nopeasti. Ei kun muija tarhaan ja kahden päivän päästä ovulaatiotsekki.

Ja se päivä on tänään. Tulin äskettäin tallilta ja ell-Hanna sanoi, että hyvältä näyttää! Ovulaatio check! Seuraavan kerran tutkimme Pullukan sisällön tasan kahden viikon päästä eli 27.6. Jos raskaustesti näyttää tuolloin kahta viivaa, Pullukka pääsee vihdoin laitumelle nauttimaan oikeasta hevosen elämästä. Nyt se polo joutuu olemaan päivät tarhassa ja syömään niitettyä vihreää. Kuka sellaista kestää?

Hilpalta terkkuja, hän voi upeasti villihevosena (jolla on riimu päässä)!

Aijoo, ja nyt peukut pystyasentoon, kävin eilen kirjakustantamossa tarjoamassa hevoskirjaideaa! Ei, tästä kirjasta ei tulisi tieto- tai historiankirjaa, tästä tulisi mahtava paketti aivan uskomattomia tarinoita hevosteluelämästä 70-luvulta eteenpäin. Kerron sitten kuin kävi!

The post Luonnolle saa ja pitää nauraa! appeared first on Kavioliitossa 30v.

Kesän eka Pyhä Yrjö plakkarissa, jes! Prossat ei vielä ihmeelliset, 92,9, mutta hei, on aikaa parantaa! Tuomariarvostelut selkeäsanaiset ja noh, melko ylistävät :-), mut tiedän, että oon siunattu! Praised be!

——–

Hypättiin jumppasarjaa ja valmentaja sanoi, että kukaan sen oppilaista ei ole koskaan mennyt niitä niin tasapainosesti ku me! Mulla on niin paras heppa, ei menny hukkaan osingoilla ostettu Oldenburg <3 (PS. Peder Fredricson teki tarjouksen Hepasta viime viikolla, olin että in your dreams 😀

———

Ostamassa uusia ratsastushousuja, kääk 😀 Myyjä sanoi, että mulle menee nykyään ihan hyvin 36 housut, kun oon niin timmi. Ite oot, sanoin sille, senkin hassu!

———

Huh, rankka kevät takana, rakkaalla tosi uuvuttavat kuukaudet Suomen Pankin pääjohtajana. Onneks jaksoit, muru! Ihanaa, että lähet nyt mun ja meidän heppojen kans Etelä-Ranskaan kahden kuukauden treenilomalle <3 Katotaan kumpi juoksee paremman ajan Normandian maratonissa!

———–

Raskas päivä, kaikki hepat käytetty vuosihuollossa ja nyt pitäis hankkia uusi satula ainakin yhdelle, koska eläinlääkäri sanoi, että sen lihakset on kasvanu selässä niin paljon. En osaa kerta kaikkiaan päättää ottaako Amerigon vai CWD:n! Ihan hirveetä kun pitää tehdä päätöksiä koko ajan. Illalla ansaitsen kyllä lasillisen Rieslingiä tai cavaa 🙂

————–

Huh, reissua pukkaa taas! Lähdetään Zangersheideen katsomaan kolmosille hevosia. Sanoin, että 9-vuotiaalle voi löytyä muualtakin ihan hyviä, mutta tytöt haluaa AINA Zangersheiden huutokauppaan 😀 Missä huutokaupassa teidän lapset tykkää käydä hevoskaupoilla?

—————-

Täältä tulee kävelevä katastrofi! Varasin Välimeren-purjehduksen samalle viikolle kun tytöillä on Sunshine Tour Espanjassa 🙁 Oikeesti, kuka on näin nolo hattarapää? Onneks muru lepytti ja toi työmatkalta Hermesin ratsastussaappaat (en tienny että sellasiakin on!!) <3

—————–

Niin siunattu: kaikki tytöt Kyran luona valmentautumassa ja poika Global Champions Tourilla. Murun kans istuttiin Kalastajatorpan rannassa puolimaratonin jälkeen ja kilisteltiin skumpat. 37 vuotta naimisissa, yhä AIVAN in love <3 Ja: veronpalautkset tuli! Ostetaan nyt se alppimaja, mistä on puhuttu vuosia!!!

——————-

Kengittäjä soitti ja muistutti, että on tulossa. Kyseli tarviiko jotain erityistä ja mihin aikaa olis hyvä hetki jutella hevosten kengityksestä 🙂 Ihmetteli samaan hengenvetoon miten meidän kaikilla hevosilla voi olla niin hyvä liike ja kavion materiaali. Yes!!!

—————-

Koko perhe lähdössä hiljaisuuden retriittiin! Onneksi murukin tajusi, että jooga ja hiljentyminen on NIIN tärkee osa huippujen treenaamista. Lapset on ihan innoissaan, hautasivat äsken porukalla kännykkänsä puutarhaan 😀

——————

Ihan vitsillä lottosin, kun oli niin kivannäköinen myyjä Anton&Antonissa. Illalla muru huusi telkkaa katsellessa, että eiks nää ollu sun numerot? Hih, olihan ne! Kylläpä nauru maitto koko perheelle!

The post Täydellisen hevosnaisen fb-päivitykset appeared first on Kavioliitossa 30v.

1. Hups ja sori, puhelin tippu vesiboksiin, kaikki tieto pyyhkiyty pois, tavottaa täältä. Kalenterista ei myöskään mitään hajua, laita tänne viestiä jos piti olla jossain! Tosin aamulla meni sähköt viideks tunniks, voipi olla ettei konekaan kohta toimi. #eitäsmitään
2. Onks kellään teatterimaskeja? Kaverin puolesta kyselen. Kaveri sattu taluttamaan varsaa, kun lennokki meni ohi ja varsa otti kaviolla tukea ihmisen otsasta. Nyt silmien päällä violetit kimpaleet. Eniten harmittaa kumisaapas, johon tuli reikä, kun astuin (kaveri astu) samalla naulaan. Reikä jalassa ei näytä tulehtuneelta – vai miltä tulehtunut tarkalleen ottaen näyttää? #kaikkiok
3. Tarkista satulavyön kunto edes joskus! T.Nimim. Satulassa on helpompi istua, jos se on selän päällä.
4. Note to self: opeta hevoselle mikä on kouluradan ja esteradan ero. Periaatteessa ihan hyvät pisteet siihen asti, kunnes. #dressage
5. Ymmärrän, että on jouluaatto, mutta sattuuks kenenkään kengittäjä olemaan hollilla? Puolet kaviosta roikkuu kengän kanssa, ois ehkä parempi laittaa. Kengittäjä saa ihan mitä haluaa, jouluruokaa, alkoholia, kesämökin, auton, jalokiviä, osakkeita ja vaikka sitä, jos isäntä sattuu just kattomaan lätkää. #nytoikeesti
6. Näin kuvan itsestäni ratsastamassa. Miksi minun annetaan nousta hevosen selkään? #poliisi
7. Oon töissä, hevoset kuulemma laukkaa moottoritiellä, voiks joku mennä hakeen, itellä bensa loppu ja paltsu alkamassa, älkää pelästyttäkö sitä ponia, se on arka! #sattuuhansitä
8. Ihan ok päivä! Lastattiin hevosta aamulla 2h, saavuttiin viime tingassa Sunkkulan-Takaleton-Vötjäkkälään kisoihin, kielsi ykkösellä ulos, lastattiin 3h, kotimatkalla autosta puhkes rengas, naapuri haki meidät tien poskesta, lastattiin tunti, päästiin kotiin, kompastuin kynnykseen, hammas poikki. #nynnytvalittaa
9. Neljättä päivää kuumeessa, olis menny aamutalli ihan ok, mutta putosin tikkailta ja molemmat jalat poikki. Onneks toisella hevosellakin jännevamma ja toisella hankkari. #easyliving
10. Nuoren hevosen hankkiminen kannattaa! Saa halvemmalla hyväsukuisen! Kunhan pääsen kuntoutuksesta, jatkan ehdottomasti ratsutusta siitä mihin jäätiin. #fysiohealing
11. Kaupassa suoraan tallilta. Kassajonossa pitkä rako meikäläisen ja muiden välissä. Yks rouva onneks huomautti, että mulla vetskari auki, muuten ois hävettäny. #horsylife

The post Normaalin suomalaisen hevosnaisen fb-päivitykset appeared first on Kavioliitossa 30v.

Ystävämme Masa, jolla lapsi reenaa, on ollut paikoin hieman merkillinen ratsastettaessa. Sillä tavalla merkillinen, ettei ihan ole osattu ratkaista, onko nyt pipi, vai sattuuko elämä vain juuri nyt olemaan vähän vaikeaa. Edessä olisi kisakesä, joten on hyvä selvittää, missä mennään. Yritteliäs ja kokonaisterve hän kyllä on, joten lienee järkevintä päästää eläinlääkäri irti. Niin teimme. Jokainen vastuunsa tunteva tekee niin.

Torstaiaamuna köröttelimme lääkäri Talvion pihaan. Vastassa oli kovin huumorintajuinen saksanpaimenkoira, joka lauloi meille ystävällisesti tervetuliaislaulun. Palan painikkeeksi hän pudotti osallistujien eteen kävyn. Tämä on varmaan jokin paikallinen riitti. Kiitimme koiraa.

Masa pantiin kököttämään naruihin siksi aikaa, kunnes lääkärille oli selostettu missä mättää. Sitten alkoi salapoliisityö. Masbert kuvattiin joka siunaaman suunnasta, ja meidät ajettiin pois huoneesta, ettei tulla radioaktiivisiksi. Ehdimme jutella sivuhuoneen puolella Suomen bisnespolitiikan kuntoon ja silti tutkinta jatkui vaan. Melko pitkän ajan kuluttua uskalsimme kurkistaa salonkiin, josko siellä olisi nyt enemmän vastauksia kuin kysymyksiä. No periaatteessa näin oli. Laajan röntgen- ja ultra-kuvauksen jälkeen kävi ilmi, että harvalla hevosella on luusto ja nivelet yhtä timmissä kunnossa kuin Masalla! Uskomattoman hienoa! Etukavioiden pitkällinen muokkausprojekti oli aiheuttanut sen, että ihan kavion yläpuolella oli vähän nestettä, mutta se on pikkujuttu. Toinen pikku epäkohta oli si-nivel (sijaitsee ristiselän nurkilla), jossa oli aavistuksen sanomista, mutta piikittämällä sekin saadaan haltuun.

Summa summarum: Eläinlääkäri Talvio totesi, että ”Tästä saatte kuulkaa pitkäikäisen kaverin! Ei ole kulumia eikä mitään, vaikka on 11-vuotias. Hienoa!”

Kaikkien rämien ja vammaisten heppojen jälkeen tämä kuulostaa kissanmintulta. Parasta ikinä! Nyt vaan pitkä päätyyn ja perään. Masa saa nyt puhallella viikon, sitten seuraava viikko juoksutusta, ja sen jälkeen kohti ääretöntä, ja sen yli.

Kiitämme: eläinlääkäriä ja sitä toista henkilöä, jonka kanssa työskenteli (saattoi olla myös ell). Olivat varustautuneena asenteella ”niin kauan etsitään, että löydetään”. Niin se pitää ollakin! Pari pikkujuttua löydettiin, mutta ne saattoivat olla justiinsa ne oleelliset.

Ja sitten vatsauutisiin: muistuttaisin, että Pullukan tiineys-kammassa on enää 4 piikkiä! Asian tila selviää ensi viikon ke.

Ja nyt: vetskarit kiinni ja juhannusta loiventamaan!

The post Masa salapoliisilla appeared first on Kavioliitossa 30v.

Olin pari viikkoa sitten kaverini tallilla hauskuuttamassa ihmisiä, kun siellä vietettiin iloista perhepäivää. Käytännössä paikalla oli perheitä, joista lapset kiihkoilivat innoissaan hevosten, ponien, alpakoiden, pupujen ja pillimehun kimpussa. Äidit taivastelivat sitä, kuinka kauan siitä on kun on viimeksi ratsastanut ja että pitäiskö alottaa taas. Isät taas havainnoivat kiiluvin silmin, kun ohjelmanumerona oli jousiammuntaa hevosen selästä. Ihan oikeaa inkkarimenoa, siis! Tai no, näillä hyväkkäillä oli satulat, mutta silti! Ammuskelevat ukot olivat aivan innoissaan, ja syystä. Yksi kaveri kertoi villiintyneensä täysin, ja on nyt jo hevosharrastuksen syvässä päässä. Perusti aiheen tiimoilta sivustonkin: miehetratsailla.fi.

Haastattelin porukkaa ja sitten siirryttiin hupiosioon. Kansa sai komentaa minut tekemään asioita hevosen kanssa. Suoriuduin seuraavista: maailmanympäri (kääntyminen hevosen selässä toisin päin ja takaisin tulematta alas), naistensatula, takaperin ratsastaminen, helppo C-kouluradan tynkä ja sokerina pohjalla SATULASSA SEISOMINEN. Olen voittaja! Osasin kaikki! Olen lasten sankari!

Ennen kuin hinauduin alpakkatarhaan tuijottelemaan pitkäripsisiin, kauniisiin silmiin, kävin myös ravimiehen kyydissä. Hevosena oli joku, joka oli melkein nimeltään Vennamon Veikko, mutta ei ihan, ja sovittiin, että saan käyttää tätä nimeä. Hieno suomenhevonen yhtä kaikki. Veikon kanssa kurvailtiin ympäri peltojen ja samalla juteltiin kuskinsa Nykäsen Petrin kanssa. Nykäsen Petrin tallissa asuu semmoinen supertähti kuin Kiripassi. Petri tuumasi, että Kiripassi on tehnyt jo niin paljon, että on syytä antaa Vennamon jatkaa uraa lasten kyydittäjänä. Hyvin osasi!

Maksimaalinen arvostus tallin pitäjä Ninalle, joka jaksaa keksiä koko ajan jotain uutta. Ei ratsastuksen ole pakko aina olla pelkkää koulu-, tai esteratsastusta, se voi olla vaikka mitä kivaa! Ja jos siinä samalla voi rakastaa alpakkaa, on homma ns. kunnossa.

Tämä paikka on oivallinen kohde tupsujalkojen ja ponien ystäville: Lähderannan talli.

The post Et voi olla onneton, jos pääset halaamaan alpakkaa ja miniponia appeared first on Kavioliitossa 30v.

Tapahtui niinä päivinä, että Pullukalle tuli eläinlääkäri tarkistamaan tiineyden tilaa. Kaksi viikkoa sitten emäntänsä  ja hänen kaksi alaikäistä apuriaan kuskasivat aamuhämärissä, vaaroja uhmaten kaksi pöntöllistä Levisonn-orhin miehuutta kahden tamman käyttöön. Toinen heistä oli Rouva Joufflu, kotoisammin Pullukka tai Pulde, toinen jääköön nimettömäksi kaunottareksi. Nimettömän kaunottaren raskaustesti tehtiin eilen, ja se näytti kahta viivaa, eli jees. Tänä aamuna Pullukan raskaustesti näytti myös kahta viivaa. Päätelmä: hyvin kuskattua spermaa, selkeesti.

Samana aamuna kävi siltäkin osin älytön tuuri, että oltiin sovittu Hilpan vuosittainen valokuvaus valokuvaaja-kaverini Annan kanssa, ja eikös saatu kerta kaikkiaan näyttävät kuvatkin vielä tapahtuneesta. Hyvät biorytmit!

Nyt on ainakin lupaukset pidetty, mitä Pullermanniin tulee. Lupasin sille viime syksynä, että jos hyppäät asianmukaisesti HIHS:ssä, saat tiinehtyä kevät-kesällä. Homma hoidettu!

Seuraava lupaus oli, että jos jysähdät tästä tiineeksi, niin lupaan viedä sinut heti laitumelle. Tänään hoidettiin tämä. Käveltiin yhdessä, koira, minä ja Pullukka kesäillassa parin kilsan kävelymatka laitsalle. En ihan äkkiä keksi mikä voisi olla ihanampaa tässä maailmassa. Saattaa toki olla, että huomenna alkava loma vaikuttaa myös omaan tunnelmaani. Ei sitä kyllä Pullukan raskauskaan hillitse.

On tää vaan pirullisen ihanaa, tiettekö!

Loppuun vielä Pullukan Oscar-puhe:

”Haluan kiittää Katjaa, koska hän maksaa kuulemma ylläpitoni. Haluan kiittää myös hänen lastaan, joka on kilpaillut minulla paljonkin ja menestyksekkäästi. Kiittäisin myös isääni ja äitiäni, mutta kun en muista keitä he ovat, kiitän eläinlääkäriäni Hanna Nikanderia ja tallinomistaja Petra Hackmania. Haluan kiittää myös Petra B:tä, joka on jeesaillut millon minkäkin asian kanssa. Viimeksi kiittäisin toista aviomiestäni Levisonnia. Kiitos!

Haluaisin myös muistuttaa kaikkia tammoja siitä, että hei, teillä on oikeus laitumeen ja tiineyteen! Vaatikaa niitä! Kiitos vielä! #metoo”

The post Se on täytetty! (sis. Pullukan kiitospuhe) appeared first on Kavioliitossa 30v.

Miten monta kertaa olenkaan kuullutkaan sen kaikkein ikävimmän tarinan: ”Ratsastaisin jos en olisi niin alleginen hevosille!” Se on kyllä sen tason kiusa, ettei paremmasta väliä. Kerronpa tähän oman tarinani.

Hevoshulluunnuin joskus 70-luvun puolessa välissä. Yhtenä kesänä noihin aikoihin sairastuin heinänuhaan. Se alkoi, kun hypittiin ladossa kattoparrulta heinäkasaan. Onko parempaa tekemistä olemassa? Illalla maksoinkin siitä jo rankkaa hintaa: karmea aivastelu ja silmien kutina meinasivat viedä järjen. Siitä päivästä lähtien kesäni olivat yhtä helvettiä, enemmän tai vähemmän. Noihin aikoihin lääkärit eivät juurikaan määränneet lääkkeitä (ainakaan minulle), vaan komensivat olemaan sisällä ja antamaan koirankin varmuuden vuoksi pois. Ratsastus olisi myös kielletty, mutta en paljastanut, että harrastan. Lopulta lääkäri ei suostunut enää antamaan edes lääkkeitä, ellen luovu koirasta ja oletetuista hevosista. Siispä valitsin kärsimyksen tien. Päätin jo alle 10-vuotiaana, että jos kuolen tähän, teen sen ilomielin. En halua kuolla niin, että elämässäni ei olisi hevosia ja koiria.

Lapsuuden ja nuoruuden kesät luuhasin tallilla ja aivastelin kuin sekopää. Silti rakkaus hevosiin oli suurempi, harjasin hevoset ja jaoin heinät, vaikka meinasi välillä taju lähteä. Jossain ihmeen välissä allergiani lopulta antoi periksi. Olin kuullut, että allergia voi kehittyä astmaksi, mutta en sitä, että kaikelle voi myös siedättyä. Ilmeisesti kohdallani kävi näin. Tänä päivänä kesät ovat hetkittäin vähän raskaita, mutta pääosin ihan jees. Muina vuodenaikoina saan upottaa naamani hevosen harjaan ja nuuhkia sydämeni kyllyydestä. Kesällä se saattaa vähän ärsyttää.

Muistan, kuinka yhdellä tallilla kävi joku ratsastaja, joka piti naamasuojusta koko tallireissun ajan. Mietin, että onpa nerokas, mutta ei se ainakaan minulla auttanut mitään. Tyyppi näki silti vaivaa, että voi harrastaa sitä, mitä eniten haluaa.

Nykyään ratsastusta voi ihan hyvin harrastaa niin, että minimoi kontaktin. Melkein kaikilla talleilla on porukkaa, jotka voivat laittaa hevosen kuntoon ja tuoda valmiina eteen. Kysymys toki on, että onko se mielekästä. Jollekin saattaa ollakin. Kenties jopa parempaa kuin ei mitään.

Oma tarinani on siis ns. selviytymistarina. Allergia väsyi, minä voimistuin. Aina se ei mene niin. Jokainen ottaa oman riskinsä itse. Minulle oli ihan nappulasta asti selvää, että periksi ei tässä nyt anneta. Tänä päivänä olen ehkä maailman onnellisin kahden pullean hevosen omistaja. Sitä en olisi IKINÄ voinut uskoa silloin, kun aivastelin kesät läpeensä Aulangon tallin käytävillä.

Tsemppiä, allergikot! Ette ole yksin. (Suosittelen testaamaan omaa tilaa käymällä esim. kesällä kisoja katsomassa. Tunnelma on mahtava ja saa olla ns. menossa mukana, mutta ei välttämättä heti kuole allergiakohtaukseen.)

The post Allerginen hevoshullu appeared first on Kavioliitossa 30v.

Olen lomalla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en mene arkipäivinä radioon juontamaan ohjelmaa (Radio Nostalgia). Kirjoittamishommat toki jatkuvat ihan normaalisti, mutta eihän sitä lasketa työksi! Se on kivaa! Vaan mistä mahtaa haaveilla vapailla oleva hevosmuija? No tallijutuista tietty! Ja kas, niin kuin usein käy, toiveet toteutuvat. Päiväni meni tänään näin:

Vein tyttären töihin klo 11. Siitä sitten vipu lattiaan ja Vihtiin. Olin lupautunut ammattitaitoiseksi avuksi astutushommiin. Sitähän toki olen, koska olen ollut kaksi (2) kertaa pitämässä narun päästä kiinni, kun Vilske astui jonkun emännän. Eikö sitä myöten kvaalaudu ammattilaiseksi? Näine hyvineni kurvasin vihtiläisen tallin pihaan. Onneksi olin ottanut lapseni ystävän mukaan, sillä kohteessa oriin omistaja talutteli tammaa ja piti toisessa kainalossaan pientä ihmislasta. Saattaisi olla oma haasteensa hoitaa astutusjutut niin, että on koko ajan oma rakkauden hedelmä kainalossa. Hereillä. Niinpä napero tuikattiin heti rattaisiin ja teini työntelemään. Moiccu!

Me aikuiset mentiin ammattimaisesti testaamaan, onko tamman kiima ns. kunnossa. Testimiehenä toimi 31- vuotias (!) ori, joka hörhenteli melko miehekkäästi tarhassaan. Tamma vastasi siihen juuri niin eroottisesti, että katsoimme parhaaksi lopettaa tämä hassuttelu tähän, tai aitaa kaatuu. (Myöhemmin sitä toki kaatuikin, siitä sittemmin.)

Tallin pihasta ei löytynyt riittävän tukevaa paikkaa, mihin tamman voisi köyttää, joten otimme trailerin käyttöön. Ei kun rouva kiinni traikun takaluukkuun ja potkuhihnoja kiinnittelemään. No nehän olivat odottaneet meitä jossain varastossa esim. vuoden, eli pelkkä soljen avaaminen tuotti massiivisia vaikeuksia. Kuten suomalaiset naiset aina, mekin selvisimme siitä. (Ja olenhan Selviytyjä.) No niin, akka on kunnossa, eikun miestä lassoamaan. Minä jäin pitämään rouvaa tyynenä, kaveri meni valjastamaan orhiaan. Kaveri oli keksinyt, että ohjasajotekniikallahan saa orin kivasti ohjattua suoraan asian ytimeen. Ravimiehet kuulemma harrastavat moista tyyliä. Se toimi hienosti! Kun ori alkoi lähestyä, tamman sieraimet laajenivat merkittävästi. Tämä on se erityisen tärkeä hetki: innostuuko nainen ja nostaa jo valmiiksi hännän, vai alkaako senpäivänen sekoilu, jolloin orin osumistarkkuus jää ihmisten hoidettavaksi. Ja napakymppi! Tamma tempaisi hännän korkealle, ja ojensi pikku pyllykkänsäkin reilusti esille. Ei kun sitten vaan asiat asioina ja moikku. Evribadi häpi.

Paitsi että.

Tässä vaiheessa ori vasta kai tajusi missä hommissa hän itse juuri oli, ja menetti mielenrauhansa täysin. Omaan tarhaan paluu vaikeutuikin yllättäen, koska ori menetti totaalisesti järkensä/suuntavaistonsa/yhteistyökykynsä. Me ammattilaiset luonnollisesti venkoiltiin ohjasajo-ohjien kanssa aivan pulassa. Herra Ori päättikin yhtäkkiä peruuttaa jonkun sata metriä, ja istahti sitten lopulta yhden tarhan aitaa vasten. No sehän mureni siihen. Ilmeisesti ratsu järkyttyi omaa toilailuaan ja tepsutti lopulta ihan reippaasti omaan tarhaansa. Oltiin aika ylpeitä! Me osattiin! Ja maanantaina uudestaan!

(Kuvia ei tilanteesta valitettavasti ole, koska kaikki kädet oli tärkeämmässä käytössä. Toivottavasti kirjallinen ilmaisu avaa tilannetta tarpeeksi!)

Kävin nopeasti syömässä kotona ja lähdin sitten ratsastamaan taas aivan uutta tuttavuutta. Mutta siitä ensi- tai seuraavassa numerossa! Nyt alan pestä kamoja. Onhan kello vasta vähän yli 21.

The post Päivä hevoshullun elämästä appeared first on Kavioliitossa 30v.